Itseensä luottaen – ammattiapua hyödyntäen

Jos jotain opin toimitaloni Huvikummun remontoinnista, niin ainakin sen, että kannattaa ottaa ammattilaisia avuksi oikeassa paikassa. Mutta ehdottomasti kannattaa itse perehtyä tosissaan omaan hankkeeseen. Nämä asiat pätevät varmasti niin pienen talon kuin taloyhtiönkin remonttihankkeisiin.

Itselläni on se etu, että mieheni on yksi ammattilaisista. Hän osasi neuvoa tyyliin: vessan lattia kannattaa eristää ennen kuin putkari tulee tekemään uusia linjoja kellariin.

Mieheltäni opin ennen kaikkea sen, että remontin tekemisessä pitää olla ajatuksissa koko ajan askeleen edellä, jotta pystytään tekemään kustannustehokkaasti asioita. Kannattaa siis suunnitella homma etukäteen huolella.

Toisaalta pitää myös olla luottamusta omaan näkemykseen ja visioon siitä, mitä minä itse haluan lopputulokselta ja mikä sopii parhaiten siihen, miten minä tilaa käytän. Sen taidon olen onneksi oppinut jo aiemmin.

Miestäni en päästänyt vetämään projektia siitä syystä, että halusin oppia itse, mitä kaikkea korjausrakentamisen urakka pitää sisällään. Vaikka armas puolisoni sitä aluksi kovasti ihmetteli, ymmärsi kyllä perusteluni. Jotta oppisin käyttämään taloani oikein, on minun tiedettävä asioista.

Näin jälkikäteen olen oikein tyytyväinen, että halusin tuon vaivan nähdä, sillä tietämys toi tietynlaisen turvallisuuden tunteen. Se helpottaa myös omistamisen stressiä, kun tiedän, mitkä asiat ovat kunnossa ja mihin pitää varautua tulevaisuudessa myös taloudellisesti.

Muun muassa katon kunto pitää tutkia lähivuosina ja selvittää lämpöhukkakohdat. Samoin selvitän hormin kunnon ja mahdollisuuden palauttaa tulisija. Suorasähkö on kallis ja arvaamaton tapa lämmittää taloa.

Remppa meni suhteellisen hyvin ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Tosin olisin ehkä vielä tyytyväisempi lopputulokseen, jos olisin tajunnut näyttää myös vessan sisustussuunnitelmaa oman alansa ammattilaiselle. Hän todennäköisesti olisi sanonut minulle, että älä käytä laattoja muualla kuin lattiassa ja suihkunurkkauksessa.

Huvikumpu on nimittäin pikkuisen heikun keikun kallellaan ja laatoitus hieman korosti sitä vaivaa. No nyt tiedän sen kantapään kautta ja osaan seuraavalla kerralla remonttia vetäessäni käyttää siinäkin asiassa ammattilaisia avukseni.

Päivi Karvinen

Posted in Korjausrakentaminen | Leave a comment

Korjaaminen kasvattaa jätevuorta

Korjausrakentaminen tuottaa älyttömän määrän purkujätettä. Sen sain huomata, kun kuljetin pienen toimitaloni, Huvikummun vessa- ja putkiremontin jäljiltä jätteitä kaatikselle. Tavaraa tuli kolme täyttä peräkärryllistä, vaikka vessa ei ole juuri kolmea neliötä suurempi.

Pisti jätemäärä miettimään, että nyt on paree valita vessan laatat sen mukaan, ettei uutta remonttia tarvitse tehdä vuosikymmeniin. Valitsin ajattoman valkoisen ja merensinisen yhdistelmän, vaikka olin ensin ajatellut revitteleväni pintamatskuilla oikein kunnolla.

Taidan päästää sisäisen peppipitkätossuni valtaan sitten ulkorakennukseen tulevan kesätyötilani sisustamisessa.

Kun kannoin ulos 72 vuotta vanhoja valurautaisia viemäriputkia tuumailin sitäkin, että ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto pinnoittaa viemäriputkia silloin kun ne ovat vielä pinnoittamisen kestävät.

Huvikummun putket oli pakko uusia, kuten tuosta kuvasta voit päätellä. Käyttövesiputkien kuntoa en iljennyt edes tarkistaa. Uudet putket vedetään pintavetoina niin paljon kuin mahdollista, jotta mahdolliset vuodot voidaan tulevaisuudessa korjata ilman rakenteiden rikkomista.  Kromiputki on kaunis, kun sitä katselee oikein silmin.

Jos minä saisin päättää korjausrakentamisen prosesseista, niin ensin tutkittaisiin voidaanko korjata ilman, että revitään kaikki paikat auki. Jos joudutaan uusimaan kokonaan, niin sitten remontti pitäisi suunnitella sillä tavalla, että trendipellet eivät saisi päättää pintamateriaaleja. Putkien pintavedoista tehtäisiin lakisääteisiä.

Vaan kun en saa niistä prosesseista päättää, niin en voi  muuta kuin toimia itse sillä tavalla, että minun jäljiltäni ei synny turhamaisista syistä turhaa jätettä.

Päivi Karvinen

Posted in Ekologinen asuminen, Ennakoiva kunnossapito, Korjausrakentaminen | Leave a comment

Pelastukoon ken voi

Heräsin piinaavaan meteliin aamuyöllä. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että hotellissa soi palohälytys. Hyppäsin vaatteisiin ja olin nopeasti lähtövalmis.

Käytävään johtavalla ovella pysähdyin äkisti. Muistin, ettei kannata pyrkiä käytävän kautta ulos. Käytävässä saattaa roihuta täysi tulipalo tai sisustusmateriaalien palaessa syntyneet kaasut tainnuttaa minut kättelyssä. Jostakin mielen syvyyksistä nousi muistiin vyyhtinä asioita, joita olin kirjoittanut kiinteistön pelastussuunnitelmista ja muista turvallisuusasioista.

Verkkokalvoille piirtyi muun muassa kuva järvenpääläisestä asunnosta, josta tein taannoin juttua. Asunnon kylpyhuoneessa pyykinkuivauskoneesta lähtenyt tulipalo levisi räjähdysmäisesti tehden tuollaista jälkeä kuin kuvasta näkyy. Perheen pienen tytön pelastuminen oli vain sekunneista kiinni. Kaikkea sitä tuollaisena hetkeä aivot muistavatkin.

Pysähdyksen aikana kuitenkin havahduin, ettei käytävästä kuulunut mitään poikkeavaa, joten rohkenin avata oven ja totesin, että kyseessä ei ole mikään dramaattinen hälytys. Respasta kuulin, että kyseessä oli onneksi tällä kertaa vain pieni kärynpoikanen, joka saatiin nopeasti haltuun.

Olen tekemässä jälleen yhtä artikkelia pelastussuunnitelma -aiheesta. Taannoinen tapahtuma sai minut miettimään niiden tekemistä ihan toiselta näkövinkkeliltä. Kannattaisiko taloyhtiöissä panostaa ihan tosissaan niihin asioihin, joihin pelastuslaki ne velvoittaa?

Tottakai kannattaisi, mutta viedä se niin pitkälle, että jokaiselle asukkaalle jäisi kunnolla muistijälki aivoihin siitä, miten pitää toimia hätätilanteessa. Uskon, että itselleni oli suureksi avuksi se, että olin käsitellyt noita asioita työni puolesta niin paljon.

Se tarkoittaisi pelastussuunnitelman laatimisen lisäksi myös asukkaiden koulutusta, jota voisi tehostaa käytännön opastuksella, kuten eräässä siilinjärveläisessä asumisoikeustalossa tehtiin. Talkoisiin kutsuttiin palomiehiä näyttämään, miten munkkirasva roihahtaa helposti tulee ja miten sen saa sammutuspeitteellä haltuun.

Laki pelastussuunnitelmasta velvoittaa yli viiden asunnon taloyhtiöt laatimaan taloon kirjallisen pelastussuunnitelman. Lainkirjaimen saa toki täytettyä täyttämällä esimerkiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK:n sivuilta löytyvän Asuintalon pelastussuunnitelmalomakkeen, mutta kannattaako tällaisessa elämän ja kuoleman kysymyksessä jättää asiaa vain siihen?

Taloyhtiössä voidaan homma hoitaa myös omin voimin, mutta kiinteistön pelastussuunnitelma voidaan teettää myös ammattilaisilla esimerkiksi Talokeskuksesta. Heidän palveluihinsa tutustumalla sain todeta, että pelastussuunnitelmissa on kyse itse asiassa melko laajasta asiasta.

Ei nimittäin ihan ensimmäisenä tullut itsellekään mieleen  että myös veden tulviminen, läheinen teollisuuslaitos tai vaikkapa vilkas tie pitäisi tänä päivänä tajuta ottaa kunnolla huomioon, kun mietitään asumiseen liittyviä turvallisuustekijöitä.

Päivi Karvinen

Posted in Turvallisuus, Uncategorized | 1 Comment

Energiaviisasta rakentamista

Asuntoministeri Krista Kiuru lupasi tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa kiristyksiä korjausrakentamisen energiatehokkuusvaatimuksiin. Se on kuulemma ainut tapa vastata tulevaisuuden haasteisiin energiakysymyksissä.

Kiuru on siinä asiassa enemmän kuin oikeassa. Enää ei riitä, että puututaan vain uudisrakentamisen määräyksiin. Vanhaa rakennuskantaa on niin paljon enemmän kuluttamassa energiaa. Uudisrakentamisen osalta tavoitteena jo on, että vuoteen 2020 mennessä saavutetaan lähes nollaenergiarakentaminen.

Mutta minkälaisia tiukennuksia on luvassa? Siihen ministerillä ei vielä ollut valmista ratkaisua. Onhan hän ollut pestissään vasta parisen kuukautta.

Tärkeää kuulemma on, ettei säikäytetä ihmisiä liian tiukoilla määräyksillä heti kättelyssä. Ei siis niin, että huoneistorempan tekeminen velvoittaisi automaattisesti lämmitysmuodon vaihtovaateisiin. Hyvä, että ymmärretään suomalainen määräystennoudattamisalttius, mutta toivottavasti muutokset ovat kuitenkin sellaisia, että ne oikeasti myös vaikuttavat.

Pyrkimyksenä on kuulemma saada aikaan energiaviisasta rakentamista. Uskon, että asenneilmasto alkaa olla valmis tuollaiseen rakentamiseen, koska asumisen kustannukset nimenomaan kiinteistön ylläpitokustannusten osalta kallistuvat päivä päivältä, kuten Kiinteistöliitto on tutkimuksessaan juuri todennut.

Raha on oiva väline muokkaamaan asenteita. Ehkä ministeri Kiurun kannattaisi vielä lätkäistä vanhan rakennuskannan päälle jonkinmoinen mittava energiavero, niin johan asia edistyisi.

Tuskin Kiuru kuitenkaan sellaista tekee, sillä on hän selvästi täysiverinen poliitikko. Hän on kuulemma ministerinä ajamassa kansan etuja ja vaikka varmasti itse ymmärtää energiansäästöasioiden merkityksen yhteiskunnallemme, ymmärtää myös sen, että kansan tahto näkyy vahvasti äänestyskopissa.

Uutta asuntoministeriä täytyy kyllä ihailla esiintymiskyvystä ja asioiden nopeasta haltuunotosta. Kovin energiseltä naiselta hän vaikuttaa, joten uskoisin että hän oikeasti saattaa saada jotain myös aikaan tässä asiassa.

Päivi Karvinen

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Ilmastonmuutos on jo täällä

Ilmastonmuutos pakottaa kiinteistönomistajat pitämään yhä tarkemmin huolta rakennusten ylläpidosta. Erityisesti lisääntyvät sateet pakottavat pitämään parempaa huolta julkisivujen, ikkunoiden yms. tiiveydestä, rakennusten ilmanvaihdosta sekä ulkoalueiden salaojituksista ja pihojen kallistuksista.

Uudistuotannossa puolestaan halvin tapa varautua tulviin on jättää rakentamatta tulvariskialueelle.  Valtiokaan ei nimittäin enää vuoden 2014 jälkeen korvaa tulvavahinkoja, vaan homma siirtyy vakuutusyhtiöille.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen asuinympäristössä on asiantuntijoiden mukaan paljolti sopeutumista vesiolojen muutokseen. Tämän sain tietää tänään toimittajille järjestetyssä Ilmastonmuutos ja tulevaisuuden asuinympäristö –koulutuksessa.

Hyvä koulutus, jossa suoraan sanottiin myös se, ettei mediaväen kannattaisi repiä Tappajahelle-otsikoita pelkästään lukijoita tavoitellakseen. Sellaisia kun ei oikeasti ole vielä edes ollut. Todellakin pitäisi olla pelailematta vakavalla asialla, joka on totta huolimatta siitä, että nyt on saatu kokea pari tosi kylmää talvea. Ne kuulemma kuuluvat normaaliin säätilan vaihteluun, jota Suomessa on aina ollut.

Ilmatieteenlaitoksen asiantuntija toi selkeäsanaisesti esiin, että Suomen ilmastoon kuuluu voimakas vaihtelu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Silti jo nykyisillä tiedoilla ilmastonmuutoksesta voidaan kuulemma odottaa, että tulossa on lauhoja, sateisia, vähälumisia ja vähäroutaisempia sekä hieman tuulisempia talvia. Lisäksi kesällä helteet ja rankkasateet yleistyvät.

Veden osalta tiedetään, että talvivirtaamat kasvavat, kevättulvat pienenevät ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, kesäisin järvien rannat kuivuvat vähäisen virtaaman vuoksi, rankkasadetulvista kärsitään taajamissa ja näiden lisäksi vielä päälle saadaan kasvavat syystulvat. Tulvahuippuja voi tulla siis mihin aikaan vuodesta vain.

Vaikka pohjalaisena olenkin tottunut siihen, että tulvat ovat olleet jopa nähtävyys lakeuksilla, niin niiden ikävä puoli jatkossa on se, että ne vaarantavat yhä useammin ihmisten terveyden ja turvallisuuden sekä aiheuttavat kovia taloudellisia tappioita monella tavalla. Kesän 2007 tulvat Porissa maksoivat kuulemma noin 20 miljoonaa euroa.

Ilmastonmuutosta on siis ehdottomasti ja kaikin tavoin pyrittävä hidastamaan, sillä esitetyt asiat ovat sitä rankempia, mitä pidemmälle ilmastonmuutos päästetään etenemään.

Varautua pitää siis joka tapauksessa. Valtion taholta siihen on jo ryhdytty ohjauksen ja lainsäädännön keinoin. Vielä pitäisi kuntapäättäjätasolla saada hyvä tahto muuttumaan oikeiksi teoiksi. Kunnissa nimittäin vaikutetaan paljon tähän asiaan muun muassa alueellisen kaavoituksen kautta.

Päivi Karvinen

Posted in Ekologinen asuminen | Leave a comment

Vastuullinen vanhan kiinteistön myyjä

Ostin yritykselleni toimitaloksi vanhan talon, jonka nimitin heti Huvikummuksi. Olenhan ikuinen Peppifani ja kuva kertoo varmasti toisenkin syyn paremmin kuin tuhat sanaa. Saan talosta muun muassa loistavaa kokemusta vanhan kiinteistön kunnossapidosta, mutta siitä lisää sitten kun kantapään kautta on tullut kokemuksia lisää.

Talon ostokin oli jo mielenkiintoinen kokemus nimittäin siitä syystä, että en ole koskaan ollut myyjän haastateltavana vähän samaan tapaan kuin työpaikkahaastattelussa. Jo ennen haastattelua myynti tuntui erikoiselta. Tuntui kuin välittäjä olisi ollut jopa haluton myymään taloa ja luetteli vain listana kaikkia talon epäkohtia.

Mutta myyjä halusi vain varmistaa, että ostaja ei vain hurmaannu viehättävään haavekuvaan, vaan ymmärtää, että vuonna 1939 rakennetussa talossa on tekemistä. Toki hän haastattelulla halusi varmistaa myös että olen senhenkinen asukas, jolle hän haluaa myydä talonsa.

Minun oli erittäin helppo ymmärtää tuokin näkökulma.  Olisinhan voinut olla joku pintaliitäjä, joka raivaisi tarinoita täynnä olevan talon ja aivan lumoavan satupuutarhan jonkun modernin kivilinnan tieltä. Sellaisia on Sipoossakin liikkeellä ihan liikaa.

Erityisen arvokkaana pidin kuitenkin sitä, että myyjä varmisti, että ostaja ymmärtää, mihin kauppa velvoittaa. Että edessä on jatkuvaa kunnossapitoa ja ylläreitä, joihin pitää vaan varautua. Uutta siitä talosta ei saa tekemälläkään.

Viisas myyjä varmisti myös selustansa. On kuulemma käynyt niinkin, että pilvilinnoissa ollut ostaja on sitten karvaan arjen tullen yrittänyt jopa purkaa kauppoja, kun asiat on kuultu, muttei ymmärretty. Siinä tilanteessa helposti etsitään syyllinen jostain muualta kuin peilistä.

Huvikummusta oli tehty kuntotarkastus ja perusasiat todettu olevan kunnossa. Kun ne ovat kunnossa, on helpompi hanskata sitten ylläritkin. Niitähän tulee joka tapauksessa niin kuin elämään kuuluu. Niitä hoitamaan on onneksi myös paljon ammattilaisia, joiden apuun voi turvautua.

Päivi Karvinen

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Olemmeko todella poispilattuja?

Naapuri tuli traktorillaan hajottamaan ison klapikasamme, jotta saimme häädettyä ampparit pois. On jälleen se aika vuodesta, kun keväällä pilkotut kymmenkunta kuutiota sauna- ja takkapuita pitää saada liiteriin. Ei ihan kevyttä kesäpuuhaa hellekelillä, mutta meidän tapauksessa vaiva kannattaa nähdä, jotta sähkölasku pysyy kurissa sitten talvipakkasilla.

Tarjosimme avuliaalle naapurillemme vaivanpalkaksi kaffit ja jutustelimme aiheeseen liittyen energia-asioista. Hän kertoi että vuokralaistensa sähkölaskuja kirjoitellessaan on huomannut, kuinka paljon eri ihmisten elämäntavat näkyvät. Toiset elävät kuin mistään mitään välittäen paitsi sitten laskunmaksun aikaan. Silloin kyllä löytyy välittämistä valitukseen saakka. Epäillään kovin helposti välistävetoakin.

Luin samana aamuna Hesarin kuukausiliitteestä jutun Poispilatut. Osuipa Seija Sartti naulan kantaan. Se juttu tuli heti mieleeni, kun kuuntelin naapurin puhetta noista sähkönkulutustavoista.

Miksi niin monet ihmiset eivät ole valmiita näkemään vaivaa mistään asioista? Halutaan kaikki valmiina ja tietysti mieluusti ilmaiseksi. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, ettei tavallinen taatero saa elämässään mitään hienoa aikaan, jollei ole valmis näkemään vaivaa. Tämä pätee niin maalliseen omaisuuteen kuin henkiseen hyvinvointiin esimerkiksi ihmissuhdepuolella.

Joskus vaivanpalkka tulee viiveellä, kuten lastenkasvatuksen suhteen. On vain kestettävä uhmat ja murkut aikuisen oikeesti ja säilytettä yhteys lapseen. Kyllä se kantaa hedelmää. Samalla tavalla pitää nähdä nokkaansa pidemmälle muissakin asioissa ja olla valmis tekemään myös vähemmän hauskoja asioita.

On esimerkiksi sähkölaskun pienentämiseksi pakotettava itsensä kuluttamaan vähemmän lämmintä vettä, madaltamaan asunnon lämpötilaa ja sammuttelemaan laitteita tai mitä se jokaisen kohdalla nyt vaatiikaan.

Kerros- tai rivitaloasukas tai taloyhtiön hallitus voi olla myös aktivoimassa kaikkia talon asukkaita energiatalkoisiin ja huolehtia, että talossa tehdään myös teknisiä toimenpiteitä energian säästön saavuttamiseksi. On turha vain valittaa ja sanoa, ettei mikään kuitenkaan kannata. Hyviä esimerkkejä on jo olemassa.

Joku voi ajatella, ettei energiaa kannata säästää, kun se taloudellinen etu itselle on niin pieni. Tosiasia kuitenkin on, että ihminen, joka ajattelee taloudellisesti yhdessä asiassa, ajattelee todennäköisesti samalla tavalla muissakin asioissa. Yhteissumma niistä säästöistä näkyy juuri sinä erona, joka saa valittajat ihmettelemään, miksi minulla ei ole varaa siihen mihin naapurilla on.

Tiedän, ettei saarnaajista pidetä, mutta ainakin sen haluan ääneen sanoa tässä blogissani, että olen minäkin Sartin tavoin kyllästynyt näihin narisijoihin. Niin paljon on tässä elämässä kiinni siitäkin, kuinka paljon on valmis näkemään asioiden eteen vaivaa!

Päivi Karvinen

Posted in Asumisen hinta, Ekologinen asuminen | 1 Comment

Mökkeilyä ilman työleiritunnelmaa

Vuokrasin netin kautta Kolilta mökin, kauniin sinisen huvilan aivan Pielisen rannalla. Näin jo kuvia katsellessani  itseni laiturilla nautiskelemassa virvokkeita päivää paistattelemassa ja mökin laadukkaassa sisätilassa loihtimassa modernissa keittiössä kevyttä kesälounasta yhdessä armaani kanssa.

Uskomatonta, mutta totta, netin kuvien mielikuva piti täysin kutinsa, kun tulimme perille. Kolin kauniissa mäntykangasmetsässä, ihan veden äärellä oli huvila, jonka keittiön, olohuoneen ja makuusopen ikkunat avautuivat Pieliselle. Ei haitannut, vaikka sää oli, kuten se yleensä Suomessa kesäkuussa on, epävakainen. Kesä tuli sisään ikkunoista joka tapauksessa.

Kyllä siellä kelpasi kahden kiinteistöalan ammattilaisen antaa mielen levätä ja kerätä voimia muun muassa toistensa kanssa elämiseen. Olisiko sama onnistunut, jos olisimme vetäytyneet viettämään vapaa-aikaamme omalle mökille?

Ei varmasti! Joka kerran, kun käymme suvun mökeillä, käydään läpi mitä kaikkea siellä pitäisi tehdä. Sinne mennessä on useimmiten työleirifiilis ja vähintäänkin pitää käyttää melkoinen tovi keskusteluun siitä, kuinka nyt voimme vain oleskella ilman velvoitteita. Ja silmissähän ne tekemiset ovat siitä huolimatta koko ajan.

Korjausrakentamista työkseen tekevä Puuha-Peteni totesi heti Kolin mökille tultuammekin, että ei tämä ihan uusi enää taida olla, kun pesuhuoneen listat olivat jo lohkeilleet porealtaan viereiseltä ikkunaseinältä. Ja joitain muitakin kulumisen jälkiä hän näki viisi vuotta sitten uusitussa talossa.

Mutta se oli siis vain huomio, jota ammattilainen ei voi olla tekemättä. Omassa mökissä se olisi painanut mielensyövereitä ihan toisella tavalla, eikä rentous olisi päässyt selkäytimeen saakka. Mutta kun vastuu mökin kunnosta on sen omistajalla, niin sain nauttia leppoisan puolison seurasta.

Itseäni ei asunnon kulumisjäljet juurikaan haittaa, mutta mökin keittiössä vilistelevät muurahaiset olisivat kyllä omalla mökillä pilanneet rentoutumisfiiliksen. Nehän kertovat selkeää kieltä siitä, että jonkinlainen kosteusvaurio taitaa mökkiä kalvaa.

Myönnettäköön, että työasiat kävivät sen verran mielessä, että totesin jälleen, kuinka nopeasti kiinteistön korjaustarve käynnistyy rakennuksen valmistumisen jälkeen. Onneksi on olemassa vuokramökkejä, jonka kunnossapitoasiat voi jättää oven sulkemisen jälkeen taakseen.

Meidän valintamme on nimenomaan ollut vuokramökki oman sijaan. Olemme joka vuosi käyneet jossain päin Suomea mökkeilemässä ja valinneet yleensä laatumökkejä. Olemme juuri niitä uuden sukupolven mökkeilijöitä, joita ei vedenkanto järvestä kauheasti innosta.

Tänä kesänä on edessä vielä heinäkuussa mökkiloma Saimaan rannalla ystäväperheen kanssa. Toivottavasti sekin mökki vastaa netin kuvien luomaa tunnelmaa estetiikan, laadukkuuden ja rauhallisen miljöön osalta. Oli miten oli, seura on ainakin erinomaista.

Päivi Karvinen

Posted in Korjausrakentaminen | Leave a comment

Kaupunkilaiselämää kestävästi

Aalto-yliopistossa julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että tiivis kaupunkiasuminen ei ole sen ympäristöystävällisempää kuin haja-asutusalueella asuminen elleivät ihmiset osaa kaupungissa tehdä elämässään kestävän kehityksen valintoja. Eli kertakäyttökulttuuri pitäisi unohtaa kaupungissa eläessäänkin.

Ajattelin heti, että järkipuhetta ja onneksi tuo asia on nyt ymmärretty nostaa esiin. En ole suostunut tuntemaan syyllisyyttä aiemminkaan haja-asutusalueella isossa omakotitalossa asumisesta, koska tiedän, että elämäntapani kestää hiilijalanjälkivertailussa.

Sähkön- ja vedenkulutuksemme on huomattavasti keskiarvoja matalampaa, ostan ruokamme lähikaupasta lähinnä luomuna ja lapsetkin olen opettanut siihen, ettei tavaroita osteta vaan ostamisen vuoksi. Ja autokin on valittu vähänpäätöisyyden näkökulmasta, eikä sitä peliä turhaa käytetä.

Aalto-yliopiston tutkimuksessa todettiin, että kaupunkimainen elinpiiri tuottaa jatkuvasti ihmiselle tarpeita kuluttaa ja toisaalta kerrostaloasumisen ekologisuuteen on yksittäisen asukkaan vaikea vaikuttaa muuten kuin vaikuttamalla kaupungin päätöksiin esimerkiksi kaavoitus- ja kaukolämpöratkaisuihin.

On totta, että kuluttamisen impulsseja on vaikeampi vastustaa, kun jatkuvasti kulkee näyteikkunoiden ohi. Täällä metsässä riittää, kun ei ota vastaan mainospostia.

Kerrostaloasumisessa voi kuitenkin vaikuttaa asumisen ekologisiin ratkaisuihin muutenkin kuin vain kaupunginhallinnon tasolla. Jokaisessa taloyhtiössä tehdään itse päätökset siitä, miten taloa pidetään kunnossa. Kestävän kehityksen kannalta on erittäin tärkeää se, miten olemassa olevaa asuntokantaa hoidetaan ja kunnostetaan.

Jos talo päästetään siihen kuntoon, että pitää uusia rakenteita, on jo toimittu kestävän kehityksen vastaisesti. Silloin tuotetaan purkujätteinä paljon tavaraa kaatopaikalle ja toisaalta edistetään uusien materiaalien kulutusta.

Taloyhtiössä voidaan myös tutkia talon tekniset laitteet, korjata viat ja laittaa säädöt kuntoon. Yllättävän monessa talossa tuhlataan vettä ja sähköä pelkästään viallisten laitteiden ja säätöjen vuoksi.

Lisäksi asukkaita voidaan opastaa järkiperäiseen energiankulutukseen. Esimerkiksi lämmitysenergian ja lämpimän veden kulutusta voitaisiin vähentää huomattavasti nykyisestä, jos ihmiset kiinnittäisivät huomiota siihen miten paljon käyttävät vettä suihkussa ja astioita pestessä tai antavatko lämmön karata harakoille jatkuvalla ikkunoiden aukipitämisellä.

Taannoin eräässä asumisoikeustalossa pudotettiin tämäntyyppisillä keinoilla parissa vuodessa 17 % energiankulutuksesta.

Asumistottumuksilla on aivan ratkaiseva merkitys näissä asioissa. Siihen jokainen voi itse vaikuttaa, eikä siihen tarvita kaupunginhallituksen lupaa. Onneksi ekologista asumisen tapaa ei pidetä enää minään hihhulihommana, vaan sitä voi ihan oikeasti harrastaa myös tosimiehen maineestaan huolissaan oleva miesihminenkin.

Päivi Karvinen

Posted in Ekologinen asuminen, Uncategorized | Leave a comment

Miksi ammattilaisista on pulaa?

Kiinteistöliiton korjausrakentamisbarometrin mukaan puolet taloyhtiöistä tekee lain määräämän kunnossapitotarveselvityksen tukeutumalla omaan tai isännöitsijän ammattitaitoon. Laki ei näköjään ole kunnolla korjaamassa taloyhtiöiden korjausvelkataakkaa. Jos samaiset toimijat ovat jättäneet kiinteistön jo aiemmin rempalleen, niin miten he nyt osaisivat nostaa korjaustarpeet esiin.

Toivoa tietysti täytyy, että lakimuutos nostaa asioita enemmän esiin yhtiökokouksissa, joissa sitten voidaan käydä keskustelua aiheesta. Ainakin hallitus ja isännöitsijä joutuvat perustelemaan näkemyksiään enemmän. Barometrin mukaan remonttien käynnistymisiä jarruttelee kuitenkin yhä edelleen osakkaiden maksuhalukkuuden puute ja päätöksenteko-ongelmat. Rahaa kuulemma olisi kyllä pankeista saatavilla.

Tuo ongelma tuskin tulee helpottamaan, sillä tuntuu että ihmisistä tulee koko ajan lyhytnäköisempiä. Jos en saa hyötyä heti, niin en ala satsaamaan mahdolliseen tulevaisuuden tarpeeseen.

No toisaalta asuntokin tuntuu olevan tänä päivänä kulutushyödyke: etsitään uusi, kun elämäntilanne vähänkään sitä vaatii. Eipä siihen tyyliin kuulu satsata pitkällä tähtäimellä samaan taloon.

Pitäisi varmaan jollain tavoin lailla pakottaa taloyhtiöt remontoimiseen keskimääräisesti arvioitujen korjaustarvevuosien mukaan. Mutta eihän siihen tietenkään voi mennä, kun osaa taloyhtiöistä osataan hoitaa alusta asti kunnolla niin, että ne kestävät hyväkuntoisina pidempään. Taloissahan pätee ihan samat lainalaisuudet kuin ihmiskropassakin. Ennakoiva kunnossapito pitää molemmat hyvässä iskussa.

Mutta palatakseni Kiinteistöliiton barometriin, niin positiivisena uutisena oli se, että kuntoarvioiden ja -tutkimusten teettäminen on kuitenkin lisääntynyt. Eli ehkä jotain on jo liikahtanut.

Sääli vain, että suunnittelu- ja urakoitsijakapasiteetti on barometrin mukaan nykyään riittämätöntä. Luulisi selvän markkinaraon houkuttelevan mukaan bisnekseen ja vanhoja toimijoita lisäämään resurssejaan. Kun korjausrakentaminen ei tulevina vuosina meiltä lopu ja tuo asia on ollut jo vuosikausia tiedossa, niin on pakko ääneen ihmetellä miksi noilla aloilla ei tarjonta vastaa kysyntää?

Päivi Karvinen

Posted in Ennakoiva kunnossapito, Korjausrakentaminen | Leave a comment